Regionaalit takana!

Tänään palattiin Köpiksestä takaisin Turkuun ja kotiintuomisena oli siis 15. sija. Tavoitteena oli parantaa viime vuoden sijoitusta ja siinä onnistuin, joten täytyy olla tyytyväinen. Enimmäkseen olin tyytyväinen suorituksiini eri lajeissa, mutta muutama homma jäi silti vähän kaivelemaan mieltä. Tässä pientä analyysiä näin päivä kisojen jälkeen:

Eka päivä meni ihan hyvin, vaikka 3. lajin muscle-upeissa pakka hajosi kyllä täysin. Jännitin ekaa lajia eli tempauksia riipusta ihan älyttömästi ja vaihdoin lähtöpainon alemmaksi mitä olin alunperin suunnitellut. Luulen, että viime syksyn Ruotsin kisojen tempaus-katastrofi, jolloin mulle oli laitettu eri levyt tankoon, on jättänyt jonkun kauhun mun alitajuntaan näitä tempauslajeja kohtaan, koska Winter Wareissakin oli pieni paniikki koko tempauslajin ajan päällä, vaikka se meni silloinkin hyvin. Onnistuin kuitenkin kaikissa kolmessa tempauksessa, joten olin iloinen. Painot oli suunnilleen 60kg, 65kg ja 70kg.

Siihen perään oli heti kakkoslaji eli 3 minuutin käsilläkävely. Tiesin, että pystyn helposti vetämään ensimmäisen 36 metriä, mutta treeneissä en ole halunnut kertaakaan enää lähteä jatkamaan matkaa sen jälkeen, joten en oikein tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Huilasin varmaan noin 40 sekkaa ekan 36m siivun jälkeen ennen kuin lähdin kävelemään takaisin. Yritin mennä mahdollisimman nopeasti takaisinpäin, koska olin aivan loppu. Siinä kävellessä ei ollut hajuakaan paljonko matkaa oli vielä jäljellä, joten kun musta sitten tuntui, etten ole lähelläkään toista täyttä radan mittaa niin rojahdin alas. Kun näin, ettei matkaa olisi ollut jäljellä paljoakaan niin vähän harmitti, koska olisin ehkä voinut taistella vähän pidempään. Toisaalta olkapäät ja selkä tuntui aika pahalta ja sijoituin lajissa viidenneksi niin hyvin se meni. Itse asiassa sijoitus oli paljon parempi mitä olin odottanut. Tiesin, että mukana on paljon entisiä voimistelijoita ja omasta voimistelu-urasta on aikaa semmonen parikymmentä vuotta niin jotenkin en uskonut, että näillä pohjilla pärjäisi voimistelijoiden joukossa niin hyvin.

Päivän viimeisen laji ei siis mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Treeneissähän tein lajin alle 12 minuuttiin ja silloin muscle-upit meni ekalla kiekalla 5-2 ja kahdella muulla 3-2-2. Näin oli tarkoitus tehdä ne myös kisoissa, mutta eipä mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Vielä lämmittelyssä muscle-upit sujui hienosti. Kun laji alkoi niin koko homma tuntui jotenkin kauhean hankalalta. Pistoolit tuntui etureisissä, muscle-upeissa tein dipin aika tiukkana enkä siis kipannut ollenkaan. Jouduin aina suoristelemaan kyynärpäitä hiton kauan yläasennossa ennen kuin tuomari hyväksyi toistot ja luulen, että se sekotti mun touhut täysin. Ekan kiekan toistot meni suunnitelmien mukaan, mutta kahdella vikalla kiekalla suurin osa toistoista tuli ykkösinä. Loppuaika meni päälle 13 minuutin ja sijoitus oli tässä lajissa 20.

Lähdin kakkospäivään kuitenkin sijalta 11., joka tarkoitti sitä, että pääsin mukaan kuumaan erään! Etukäteenhän veikkailin, ettei mun rahkeet riitä vielä kuumaan erään asti, mutta kahden ekan lajin voimin sijoitus olikin yllättäävn korkealla. Jännitin neloslajia aivan hulluna ja näin jo mielessäni kauhukuvia, joissa seison käsinseisontapunnerruspaikalla epätoivoisena viimeiset 5 minuuttia kun muut ovat jo saaneet lajin suoritettua. No, niinhän mä siinä sitten seisoinkin ja muut mimmit tuli Sam Briggs etunenässä siihen kannustamaan, että saisin homman paketoitua. Mähän veikkasin etukäteen, etten tuu ikinä pääsemään lajia loppuun, mutta aloitin heti alusta asti tekemään punnerrukset ykkösinä ja vältin no-repit + en kehdannut epäonnistua kun kaikki tuijotti ja kannusti vieressä niin taistelin lajin kuitenkin loppuun reilu puoli minuuttia alle aikakaton. Oli kyllä välillä vähän semmoinen olo, ettei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, mutta tyydyin kuitenkin vaan vähän irvistelemään 😉

Sam pakotti mut tekemään kaikki kyykyt putkeen 😉
kuva 2
kuva 3

Oli kyllä hieno kokemus startata Sam Briggsin vierestä ja muutenkin olla niin kovassa seurassa tekemässä kakkospäivän lajeja. Onneksi päivän toinen laji olikin mun suosikkilaji enkä jäänyt siinä läheskään erän viimeiseksi. Kyseessä oli siis legless ropeclimb juoksusprinteillä höystettynä. Tsekkailin vähän miten mimmit muissa erissä pärjäsivät lajissa ja huomasin, että aika monelle kävi niin, että he lähtivät kuin tykin suusta ja sitten tuli totaali-stoppi ja suurimmalta osalta jäi koko homma kesken kun voimat vaan loppuivat kesken. Päätin, että tähtään samaan aikaan kun treenivedossa eli käyttäisin noin 40 sekkaa joka kierrokseen. Suunnitelma toimi ihan hyvin. Viimeisessä köysikiipeilyssä piti kyllä tehdä loppukurotus yläpalkkiin pienellä riskillä. Voimat oli aivan loppu enkä ollut varma saanko enää köydestä kiinni kosketuksen jälkeen, mutta hyvin se sitten meni. Sijoitus lajissa oli 8. Putosin neloslajin takia sijalle 13, joten viimeiseen päivään starttasin kolmoslähdöstä.

Laji 6 eli viiskymppiset ei ollut suosikkini. Se menikin lopulta ihan päin mäntyä ja jäi harmittamaan ehdottomasti eniten koko viikonlopusta. Alku meni kyllä hyvin ja mavetkin meni ihan kivasti, mutta wallballeissa alkoi tulla no-reppejä ja varsinainen katastrofi iski rengasdipeissä. Normaalisti dipit menee ihan hyvin, mutta nyt alkoikin sadella no-reppejä liukuhihnalta. Olisikohan ainakin ekat 3 toistoa putkeen ollut no-reppejä. En kuulemma mennyt tarpeeksi alas. Tuntui, että putoan ala-asennossa läpi ja joka kerta yritin mennä niin alas kun pääsen. Kaikki toistot myös tuntui samalta, joten toistojen hylkääminen tai hyväksyminen oli joka kerta itselle yllätys. Tässä kohtaa alkoi kyllä suoraan sanottuna v*tuttamaan melko rankasti. Kun dippilotto tuli vihdoinkin selvitettyä niin ei kyllä tullut wallballeistakaan enää mitään. Myönnän, että kasetti hajosi touhussa täysin ja vieläkin v*tuttaa ihan suunnattomasti koko touhu. No, näitä sattuu… Tästä siis viikonlopun huonoin sijoitus eli 30.

Viimeiseen lajiin taas täytyy olla tyytyväinen, vaikken päässyt sitä läheskään samassa ajassa läpi kun treeneissä. Ei suorituksia tosin voikaan vertailla keskenään, koska nyt oli kuitenkin niin älytön olkapäiden ja käsien rasitus takana. Pätkin leukoja lopulta vähän enemmän mitä olin suunnitellut. Ajattelin, että se rasittaa olkapäitä vähiten kun en yritä tehdä niin pitkiä sarjoja, että joutuisin “vetämään” käsillä liikaa. Tiesin, että valakyykyt tulee olemaan tosi vaikeita leukojen jälkeen, vaikka normaalioloissa paino olisikin kevyt. Kun jerkkasin tangon niskasta yläasentoon niin koko kroppa tuntui olevan makaroonia. Rukoilin, että pystyisin pitämään tangon hallinnassa ja saisin kaikki toistot putkeen, mutta lopulta kuuden toiston jälkeen oli pakko pudottaa tanko maahan. Pienen huilin jälkeen sain 2 vikaa toistoa taisteltua ja sprinttasin erän kakkosena maaliin. Tosin 2 vähän jälkeeni maaliin tullutta mimmiä sai lopputuloksiin saman ajan kanssani. Sijoitus lajissa oli 9. ja se oli hyvä lopetus kisoille.

Emilia, Heidi ja minä eli suomalaiset regionaalimuijat iloisina kisojen jälkeen!
regionaalimuijat

Advertisements

2 responses to “Regionaalit takana!

  1. Onnea hienosti menneistä kisoista! Eipä se top10 enää kovin kaukana ole, just sopivasti jäi hampaankoloon ens vuotta varten? 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s