Täällä taas

Blogi oli näköjään jäänyt vähän kesätauolle ja vaikka kovasti yritin venyttää kesää pidemmäksi niin kyllä se taitaa nyt jo syksy olla… Pari kuukautta on siis vierähtänyt viime päivityksestä, joten kaikenlaista on tässä välissä tietysti tapahtunut: on treenattu, vähän nautittu kesästä, juhlittu tuttujen häitä ja parit kisakarsinnatkin tuli tehtyä.

Mitään ruusuilla tanssimista elämä ei kuitenkaan ole ollut ainakaan treenien osalta. Nämä “ongelmat” eivät ole tulleet mulle minään yllätyksenä, koska niiden kanssa on eletty jo vuosien ellei jopa muutaman vuosikymmenen ajan. Ensimmäiset ongelmat niskan alueella ilmeni kuitenkin jo alle 10 vuoden iässä ja alaselän kanssakin on taistelut aloitettu jo viitisentoista vuotta sitten. Näistä aiheista olen  muistaakseni täällä aiemminkin avautunut, joten voi olla, että nyt tulee vähän toistoa. Alunperinhän mä ajattelin, että en voisi ikinä kilpailla CrossFitissä, koska mun selkä ei kestäisi maastavetoja tai kyykkyjä isoilla painoilla.

Alusta asti olen pyrkinyt keskittymään oikeisiin liikeratoihin, hyviin tekniikoihin ja progressiiviseen nousuun niin toistojen kuin painojenkin suhteen sekä olen koittanut välttää “rumia” nostoja, joissa tekniikka pääsisi hajoamaan. Lisäksi olen pistänyt ihan älyttömän määrän aikaa kehonhuoltoon ja liikkuvuuden parantamiseen. Näillä eväillä mentiinkin sitten yllättävän pitkälle ilman suurempia probleemia. Tavallaan olen siis ylittänyt kaikki odotukset mitä silloin CrossFit-“urani” alkuaikoina saatoin kuvitella. Jos joku olisi silloin sanonut mulle, että parin vuoden päästä sä teet maastavetosarjoja yli sadalla kilolla ja pystyt tekemään sillä satkulla vaikka valakyykynkin niin olisin ajatellut, että nää crossfit-hörhöt on kyllä aivan pihalla 😀

Pari vuotta selkä pysyi siis suht hyvässä kuosissa, mutta nyt viime vuoden kesästä lähtien on ollut vähän enemmän kuoppia matkassa. Välillä on ollut hyviä kausia, välillä vähän huonompia. Käytännössä olen joutunut muokkaamaan treenejä aika paljon selän mukaan, etenkin voimatreeni on tietysti tästä kärsinyt. En kokenut, että olisin pystynyt valmistautumaan viime kauteen kunnolla rikkonaisen harjoituskauden takia, joten olin esimerkiksi super-yllättynyt siitä, että pärjäsin Openeissa niin hyvin. Tämä kesä on ollut vielä vaikeampi kuin viime kesä tai talvi. On toki ollut myös päiviä, jolloin selässä ei ole ollut mitään tuntemuksia ja olen saattanut kyykätä ihan kunnon painoilla ja tempaisujakin olen tehnyt yleensä aina 75 kiloon asti. Ajatuksena oli myös keskittyä enemmän yläkropan voiman kehittämiseen, mutta siellä päässä tulee vastaan mun toinen ongelma-alue, joka lähtee heti siitä pään alapuolelta 🙂 eli toisin sanoen meikäläisen koko ranka tuntuu olevan yks iso ongelma!

Ja nyt vaikuttaa ehkä siltä, etten mä olisi tehnyt asian hyväksi mitään vaan koittanut vaan rukoilla niitä hyviä päiviä, mutta sekään ei pidä paikkaansa. Mä oon kyllä vuosien varrella koittanut vaikka mitä hoitoja ja poppatohtoreita ja lihashuoltoon on muutenkin panostettu. Ja nyt kun Helsinki Showdownin karsintojen boksihyppyjen jäljiltä selkä vähän kipeytyi niin otettiin taas kovemmat aseet käyttöön: Kiropraktikko. Olen siis ennenkin ollut kiropraktikolla ja silloin jäi jotenkin vähän vaisu maku. Silloin muistan, että kiropraktikko teki parit tunnustelut, sitten vähän naksauteltiin ja se oli siinä. 5 minsaa in and out 🙂 Tämä oli tosiaan joskus ehkä 4 vuotta sitten, mutta nyt löytyi paikka ja kiropraktikko, eli Bliss Klinikka ja Markus, jotka vakuuttivat mut siitä, että tämä kortti kannattaa tsekata.

Hoitojakso on nyt vasta aluillaan, joten tuloksia on vaikea vielä kertoa, mutta toivottavasti lokakuun jälkeen on enemmän hyviä uutisia kerrottavana. Kävin myös kuvauttamassa mun selkärangan, jotta nähdään paremmin mitkä on lähtökohdat. Kuvista mm näkyi, että mun alaselässä ranka ei taivu niin kuin selkärangan normaalisti pitäisi, vaan se on ihan suora ja tämä aiheuttaa enemmän painetta sinne mun ongelma-alueelle, jossa oli vähän ahtaumaa ym havaittavissa, mutta tilanne ei ehkä kuitenkaan ollut niin paha kuin mitä olisi voinut olla. Lisäksi mun toinen jalka oli puolisenttiä lyhyempi ja siksi myös lonkat on eri tasossa.

Edistystä on kuitenkin tapahtunut jo nyt varsinkin niskan seutuvilla. Pään kääntäminen, etenkin toiseen suuntaan, on ollut mulle tosi vaikeeta ja yleensä joudun kääntämään koko kroppaa jos haluan nähdä vasemmalle. Markus ilmaisi asian niinkin kauniisti, että mun pää kääntyy vähemmän pää kuin vanhoilla mummoilla. Nyt ollaan kuitenkin päästy tilanteeseen, jossa pystyn kääntelemään päätä paljon pidemmälle ja vieläpä ilman kipuja. Tämä antaa ehdottomasti toivoa siitä, että selkää saadaan muutenkin parempaan kuntoon, se vaan vaatii vähän enemmän aikaa.

The magic happens behind this door
Bliss

Vaikka treenaaminen on ollut aika rikkonaista niin karsin kuitenkin kaksiin lokakuussa pidettäviin kisoihin eli Helsinki Showdowniin ja Unbrokeniin. En osaa vielä varmaksi sanoa, että menenkö molempiin kisoihin, täytyy vielä miettiä onko se järkevää tässä vaiheessa vai ei. Helsinki Showdownin karsinnoista sen verran, että eka laji meni sinänsä ihan hyvin, etten ole käytännössä soutanut kertaakaan kesän aikana. Soutulaitteessa istuskelu on ollut yksi pahimmista myrkyistä mun selälle, joten olen soudun sijaan vain juossut. Lisäksi mulla oli ihan hirveä vatsakipu ja pyörrytys (ladies problems) suorituspäivänä, mutta halusin kuitenkin vetää lajin pois alta juuri silloin.

Toisessa karsintalajissa piti temppuilla painojen kanssa eli siinä oli karhucomplex mahdollisimman isolla painolla. Jännitin tässä eniten tangon pudotusta niskan taakse, mutta testasin lämmittelyssä nostoja aina 90 kiloon asti eikä niskaanpudotus ollutkaan niin paha kuin luulin. En ole kesän aikana myöskään tehnyt rinnallevetoja kyykkyyn yli 80 kilolla, joten tässä tuli nyt kyykittyä monta kertaa sen verran isommilla painoilla, että tuntuihan se selässä seuraavana päivänä. Itse karsintasuorituksessahan tein complexin ensin 82,5 kilolla ja päätin sen jälkeen koittaa 90 kilolla, mutta jerkki jäi aika veltoksi yritykseksi. Selkä ei tuntunut pahalta treenin jälkeen, mutta seuraavana päivänä tuntui.

Vikassa lajissa oli sitten aina 4 minsaa aikaa suorittaa kierros, jossa oli 30 wallballia, 20 boksin yli hyppyä, 10 rinnallevetoja riipusta ja 5 muscleuppia. Jos kierroksen pääsi loppuun lisättiin riveen aina 5kg painoa seuraavalle kiekalle. En ollut kovin innoissani tästä lajista, etenkin boksin yli hypyt suorastaan ärsytti, koska liikkeenä se on ainakin tälläisen selkävammaisen mielestä täysin turha 🙂 En muutenkaan oikein tiennyt mille kierrokselle tulisi tähdätä, mutta päätin sitten laittaa painot neljää kierrosta varten valmiiksi ja ajattelin, että se saa riittää. Kyllähän se neljä minsaa aika pitkä aika lopulta oli ja ehdin mä vielä vitoskiekalle, mutta ei kyllä yhtään huvittanut enää tehdä niitä hiton wallballeja ja boksihyppyjä siinä kohtaa. Sitten kun vielä tiesi, että ihan sama kuinka hitaasti tekisin pallot ja boksihypyt, ehtisin joka tapauksessa tehdä ne, koska aikaa oli se 4 minuuttia. Lopulta ehdin vielä tekemään just viime hetkillä myös kaikki rivet. Rinnallevedot ja muscleupit oli ehdottomasti reenin helpommat osiot ja tää treeni olisi kyllä ollut paljon kivempi, jos kierros olisikin alkanut muscle-upeista ja päättynyt wallballeihin! Ja selkähän otti tietysti itteensä noista boksihypyistä ihan kympillä ja kyllä mä manasin monta kertaa suorituksen jälkeen et miksi mä en vaan voinu askeltaa niitä boksihyppyjä alas? Niin miksi, hyvä kysymys 😉

Vielä olisi muutamat kovemmat treenit tiedossa lähipäivinä ja jos olen yhtenä kappaleena niiden jälkeen niin Helsinki Showdownissa nähdään 😀

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s