Unbroken – kisaraportti

Luvassa kisaraporttia oikein pitkän kaavan mukaan, joten prepare to get bored 😉 Viime perjantaina ja lauantaina kisailtiin Unbrokenissa Espoossa. Vain kaksi viikkoa aiemmin kisailin Helsinki Showdownissa ja sieltä tuli niin kovat DOMSit reisiin, että aloin vähän epäilemään onko palautumisaika kisojen välillä liian lyhyt ja kannaattaako kisoihin oikeasti lähteä. Unbrokenin perjantain lajit julkaistiin kuitenkin jo etukäteen ja heti ensimmäisenä lajina olisi sotilasesterata. Mä oon unelmoinut kisoista, joissa olisi esterata jo kauan, joten halusin ehdottomasti mennä paikalle! Tosin, kun käytiin Säkylässä testaamassa esterataa ennen kisoja niin kävi ilmi, ettei kyse olisikaan niin paljon ketteryydestä ja koordinaatiosta vaan rata oli sen verran pitkä, että se oli enemmän hapotusta vastaan taistelua ja fiksua etenemistä. Jään siis vielä haaveilemaan sprinttiesteradasta, mutta kyllä tämäkin esterata silti ihan hauska oli. Mulla on myös aina ollut taipumusta jonkin sortin onnettomuusalttiuteen, joten ei siinä kauan ehditty Säkylässä pyöriä kun mä jo kompuroin ja polvihan siinä pamahti päin juoksuseinää. Hölkkäilin silti esteradan vielä läpi linkuttaen ja totesin, että kyllä hapottaa!

Ensimmäinen kisapäivä oli siis perjantaina ja paikkana Santahaminan sotilasalue. Ilma oli vähän sateisen oloinen, joten esteradalla oli märkää. Yksi este otettiin liukkauden takia pois käytöstä, mikä oli ehkä ihan järkevää, koska siinä loukkaantumisriski olisi varmasti ollut melko korkea ja siellä taisi yhdet nivelsiteet katketakin jo alkulämmittelyssä. Lisäksi radalla olevia kaksia tikapuuesteitä ei ylitetty vaan niissä käytiin vain koskemassa yläpuomia. Tämä harmitti ehdottomasti, koska uskon, että olisin itse pyörähtänyt niiden yli melko ketterästi. Rata suoritettiin pareittain ja itse olin vikassa lähdössä. Rata sujui muuten hyvin, mutta loppusuoran kuoppaesteellä jotenkin liukastuin kun mun piti hypätä sieltä ylös ja jouduin sitten ottamaan uudelleen vauhtia ylitykseen. Menetin tässä useita sekunteja ja lisäksi oma loppukiri jäi vähän löysäksi kun ei ollut kirittäjää. Lopputuloksissa olin viides ja hävisin kolmossijasta 3 sekkaa ja nelossijasta vain sekunnin, jotka edellisen lähdön mimmit kovalla keskinäisellä loppukirikamppailulla olivat taistelleet. Laji meni kuitenkin ihan hyvin, enkä edes loukannut mitään, joten tämä oli ihan ok suoritus.

Perjantain toinen laji oli 3 kilsan juoksu painoliivillä. Tämä oli lopulta aika kamala laji! Etukäteen ajattelin, että 3 kilsaa on aika lyhyt matka, mutta kyllä se lopulta aika pitkältä tuntui… Taktiikkana piti olla rauhallinen alku ja tahtia piti sitten pikkuhiljaa kiristää. Alku olikin rauhallinen, mutta en sitten pystynytkään kiristämään vauhtia. Mun etureidet leikkas kiinni ihan täysin ja jalat ei vaan suostunut liikkumaan eteenpäin. Jotenkin tästä kuitenkin selvittiin maaliin sijoituksen painuessa kahdenkympin huonommalle puolelle. Lajin jälkeen loppuverryttelyt ja kuuma-kylmähoitoa reisille. Illalla kuuma-kylmähoitoa vähän lisää ja pienen jalkasäryn saattelemana unta palloon.

Lauantaina kisa jatkui Espoossa Tapiolan Urheiluhallissa. Päivän ensimmäinen laji oli:

“I love Skiing”
8 min AMRAP:
15 cal SKI
9 Thrusters (50/35kg)
12 Toes to Bar
9 Thrusters (50/35kg)
20 cal SKI
9 Thrusters (50/35kg)
12 Toes to Bar
9 Thrusters (50/35kg)
25 cal SKI…

Ensimmäinen ajatus oli “Winter War deja-vu”. Viime WW:ssähän eka laji oli lähes pelkkää assault biken selässä istumista, tämä laji olisi hiihtämistä. Oli jotenkin outoa, että hiihtokalorit nousivat, mutta muiden liikkeiden toistot eivät. Thrusterien ja toes to barien määrät olivat kuitenkin sellaisia, että ne olisi helppo tehdä putkeen, koska kierroksia ei tulisi kuin muutama. Meillä on salilla hiihtolaite, mutta laite on ollut hajalla aika usein ja olen hiihdellyt siinä vain muutaman kerran. Tekniikkakin on ollut varmaan vähän hakusessa, koska olen joka kerta saanut siitä ojentajat ihan kramppiin. Päätin vetää hiihtelyt rauhassa ja edetä tasaisesti. Tässä lajissa mulla sattui kyllä aivan älytön moka, mutta onneksi siitä ei tullut lopulta niin ratkaisevaa… Joka lähdössä oli siis 10 kisaajaa, joista puolet oli areenan toisessa laidassa ja suorituspaikkojen välissä oli räkki. Lisäksi hiihtolaitteet olivat ihan areenan päädyissä niin että naama oli vielä poispäin muista kisaajista, joten oli vaikea nähdä mitä toisessa päässä tapahtui.

Kuuntelin vähän selostusta ja luulin olevani hyvässä johdossa lajin loppuvaiheilla kun oltiin suorittamassa 25 kalorin hiihto-osuutta. Kun lopetin hiihdon katselin toisessa päässä olevaa kelloa ja aikaa ei ollut enää kovin paljoa jäljellä, joten menin tangolle ja päätin tehdä yhden thrusterin, koska ajattelin, että vaikka muut saisi hiihdon valmiiksi, eivät he ehtisi tangolle. Siinä vedin sitten sen yhden thrusterin ja heitin tangon maahan. Katsoin samalla kelloa ja aikaa oli vain 5 sekkaa jäljellä. Samalla huomasin, että joku muu olikin tangossa kiinni ja teki thrustereita. Jäin vaan suu auki katselemaan, että mitä helv#%”iä ja tajusin, että luovutin juuri lajivoiton pois. Sinne meni 5 pistettä ja täytyy sanoa, että jos tämä 5 pistettä olisi ollut ratkaiseva kisan voiton suhteen niin olisi kyllä harmittanut ihan huolella. Tällä kertaa se ei onneksi ollut niin ratkaisevaa, mutta kyllä tästä jotain opittiin ja lupaan, että toista kertaa en lopeta ennen kuin kello piippaa! Seuraavana oli vuorossa laji 4.

“The Good, the Bad & the Heavy”
Hang Snatch + Snatch Ladder:
Painot: 30/35/40/45/50/55/60//65/67,5/70

Tykkään tempauksesta, joten tämä oli mieluinen laji. Lajissa edettiin siis jonossa eteenpäin siten, että aikaa hyväksytyn suorituksen tekemiseen oli 50 sekuntia ja sen jälkeen 10 sekunnin siirtymäaika seuraavalle painolle. Naisten viimeinen paino oli 70 kiloa ja etukäteen ajateltuna ihan mahdollinen mulle. Tosin jo lämmittelyssä kyykystä ylös nouseminen tuntui tosi raskaalta ja kun nostoja piti tehdä joka paikalla kaksi niin en sitten osannut sanoa miten laji tulisi menemään. Olin suoritusvuorossa toiseksi viimeisenä, joten pystyin hyvin tarkkailemaan mitä lajivoittoon tarvittiin. Nostot tuntui kyllä ihan helpoilta ja sain ihan hyvän latauksen 67,5 kilon tangolle, jonka tiesin riittävän voittoon. Se tulikin ihan kivasti ja lajivoitto oli sillä selvä. Vielä oli jäljelle 70 kilon tanko ja tottakai lähdin sitä vielä nostamaan, koska yleisö oli niin hyvin messissä. Eka nosto riipusta tulikin ihan hyvin, mutta en saanut oikein ladattua toista nostoa varten ja se jäikin sitten eteen.

Hang Snatch + Snatch Ladder kuva UNBROKEN
Tempausladder

Seuraava laji olikin sitten taitopainotteinen. Jotenkin mua vähän harmittaa, että näissä tämän tyyppisissä kisoissa kaikki “taito”-elementit tungetaan aina samaan lajiin. Lisäksi tässäkin lajissa dominoiva elementti oli pistoolikyykyt.

“Guns & Pistols”
For time:
15 Pull Up
Handstand Walk
24 Pistol Squat
Handstand Walk
12 Chest to Bar
Handstand Walk
48 Pistol Squat
Handstand Walk
6 Bar Muscle Up

Lajissa pystyi etenemään ongelmitta ilman taukoja, koska tangolla roikkumisliikkeiden sarjat oli muutamassa sekunnissa ohi, käsilläkävelymatka oli lyhyt ja kädet sai vielä levätä pitkään kun pistooleissa kesti kuitenkin sen verran kauan. Otin toisen setin pistoolit aika rauhassa, koska tällä kertaa pystyin seuraamaan tilannetta paremmin enkä siis halunnut turhaan väsyttää valmiiksi väsyneitä reisiä tikkaamalla pistooleja hengen hädässä. Leuanvetotangot oli muuten ihan hullun karheita tai niissä oli mankkua kiinni niin paljon, ettei käsi liikkunut milliäkään. En olisi uskonut, että noin pienestä määrästä toistoja voi saada kädet auki, mutta kyllä näköjään voi. Vikoissa bar muscle-upeissa rusahti käsi kunnolla auki, mutta hyvin sain silti vikatkin toistot rimpuiltua. Tästä tuli siis lajivoitto ajalla 4:02.

“Guns & Pistols” kuva UNBROKEN
Bar MU

Tässä kohtaa siirryin kisan johtoon. Kaikki vähänkin teknisemmät liikkeet mitä kisa-areenalla pystyi suorittamaan alkoi olla tässä kohtaa käytetty, joten pisti vähän jännittämään, että mitä semifinaalissa ja finaalissa oikein odottaisi. Miesten tehdessä vitoslajia areenan sivussa oli valmiina naisten tankoja, joissa oli painoja 90 kilon verran. Oli siis selvää että maastavetoa olisi tulossa, mutta rukoilin mielessäni, ettei niitä olisi yhdistetty ainakaan boksihyppyjen kanssa. Taisin sen todeta ääneenkin, että lähden kotiin jos sieltä tulee mavea boksihyppyjen kera… No sitähän sieltä tuli ja mahdollisimman inhottavassa muodossa eli toistoja 21-15-9.

“Jumping Iron”
21 – 15 – 9
Deadlift 90kg
Box Jump 60 cm

Keskittynyt maastavetäjä

Jouduin harkitsemaan tarkasti, että kannaako mun lähteä tohon leikkiin mukaan ja ihan viime hetkille asti mietin, että onko tässä mitään järkeä… mutta on se kyllä aivan hemmetin vaikeaa jättää leikkiä kesken enää tossa vaiheessa! Ei mulla ollut siihen päätä, joten ei muuta kun vyötä tiukemmalle ja päässä ajatus “kyllä ne boksit voi aina askeltaa alas”. Tässä lajissa keskityin kyllä ihan tasan tarkkaan vain omaan suoritukseen ja etenin ihan omaan tahtiin. Koitin pitää asennon kasassa parhaani mukaan ja kyllä mä siinä alussa yritin pari kertaa askeltaa sieltä boksilta alas, mutta kyllä se niin paljon hapottavampaa ja hankalaa touhua on, että pakko oli alkaa pomppimaan. Pienen lisämausteen touhuun antoi tuomari, joka ihan satavarmasti laski toistoja niin, että toisteli välillä samaa lukua kaksi kertaa ennen kuin päästiin eteenpäin. Joka tapauksessa mä sain tän homman tehtyä läpi ja kävelin ihan omin voimin pois areenalta, joten tää oli kyllä eräänlainen voitto jo mulle. Sijoitus oli oletettavasti heikko eli 12. mutta en kuitenkaan pudonnut kuin kolmanneksi ja vain 3 pisteen päähän kisaa johtavasta kaksikosta eli voittamalla finaalin voisin vielä voittaa koko kisan.

Finaaliin pääsi mukaan kisan 10 parasta. Finaalilaji oli vähän pettymys. Ensinnäkin siinä oli taas hiihtoa ja toiseksi mua jotenkin ottaa vähän päähän se, miksi nämä finaalilajit tuppaa niin usein menemään samalla kaavalla eli joku tosi pitkä jurnutus-chipper missä on helppoja liikkeitä isolla toistomäärällä ja kyse on lähinnä siitä kuka jaksaa puskea loppuun asti. Pakko mainita tässä kohtaa, että pidin Helsinki Showdownin finaalin kopseptista tosi paljon ja sen tyyppisiä finaaleja toivoisin enemmän.

Finaali
“Ego Crunch”
For time (Time cap 20min):
35 m run with sandbag
800m Ski
28 KB Swing 24kg
40 Wall Ball 6kg
40 Squat (with sandbag)
40 DB Snatch 25kg
28 Box over Burpee
800m Ski
35 m run with sandbag

Käsipainotempauksissa minä, Liina ja Annika. kuva UNBROKEN
DB Snatch

Oma ajatus oli, että finaalissa pitää lähteä tasaista rauhallista tahtia liikkeelle ja veikkasin, että ratkaisevassa asemassa tulee olemaan käsipainotempaukset, joissa oli naisille vähän isompi paino kun millä porukka on ehkä tottunut tekemään. Hiihto tuli vedettyä aika rauhassa, kahvakuulat tein kahdessa osassa ja wallballit pitikin pätkiä aika moneen osaan. Reidet oli tosi hapoilla ja wallballien jälkeen vuorossa olleet kyykyt hiekkasäkin kanssa tuntui todella raskailta ja hitailta. Siirtyessäni käsipainotempauksiin olin suunnilleen neljäntenä. Näissä mun oli tarkoitus iskeä, mutta kun aloitin nostelemaan painoa niin se tuntui yllättävän raskaalta. Kun mulla oli noin 10 toistoa jäljellä niin sain pienen buustin ja kiskoin toistot kasaan ja pääsin hyvässä johtoasemassa burpee-boksinylityksiin. Liikuin tasaisesti ja pääsin hiihtämään viimeistä 800 metriä. Tällä kertaa en säästellyt vaan päätin vetää loppuun asti niin kovaa kuin vaan siinä kohdassa jaksoin. Olin hiihtänyt yli 250 metriä kun toisena oleva Annika tuli paikalle, joten etumatka oli aika hyvä. Lopulta mulla jäi vain 7 metriä hiihtämättä ja lajivoitto napsahti. Lajivoiton myötä nousin myös kokonaiskisan voittoon!

Viimeinen hiihto-osuus. kuva UNBROKEN
SKI

Vaikka lajeista nyt vähän tässä valittelinkin (oon kriittinen analyytikko) niin kokonaisuudessaan kisat oli kuitenkin hyvin järjestetyt ja kivat. Oli yllättäviä elementtejä, jotain uutta ja erilaista mikä on CrossFitin suola. Iso peukku järjestäjille tästä, niin kuin tietysti kaikesta muustakin. Kisa-areena oli juuri sopivan kokoinen ja tiivis, yleisö pääsi lähelle ja kannustukset antoi ehdottomasti lisävoimia etenkin finaalissa. Ehkä suorituspaikat olisivat voineet olla jotenkin eri lailla järjestetyt, siten että kaikki kisaajat olisivat olleet samalla puolella räkkiä. Katsomosta ehkä pystyi seuraamaan tällä järjestelyllä tapahtumia hyvin, mutta kisa-areenalla oli tosiaan haastavaa tietää mitä räkin toisella puolella tapahtui. Lisäksi standardit oli joissain liikkeissä vähän häilyviä. Muun muassa pistoolikyykyissä vapaana olevan jalan kantapää sai osua maahan, joo pieni hipaisu nyt voisi ehkä olla okei, mutta näin suorituksia, joissa vapaa jalka raahasi pitkin lattiaa koko toiston ajan. Lisäksi osalla oli kantapääkin kyykyn aikana niin paljon ilmassa, että hyväksytyn syvyyden saavuttaminen siinä asennossa on kyllä täysin mahdotonta. Sellaisia toistoja ei voi mun mielestä hyväksyä millään tasolla! Joo ei mulla muuta tähän hätään, kiitos ja anteeks! 😀

Advertisements

2 responses to “Unbroken – kisaraportti

  1. Samanlaisia fiiliksiä yleisöstäkin käsin heräsi. Semifinaali- ja finaalilajeihin olisi toivonut jotain taitoa vaativia juttuja. Hiihtoa oli vähän tylsä katsella noissa määrin… Ja noita liikestandardeja tuli kyllä päivän aikana kummasteltua erityisesti pistoolien osalta. Muuten kyllä mukavat kisat ja hyvät järjestelyt! ONNEA voitosta ja kiva kun oot kirjotellut nyt viime aikoina vähän useammin! 🙂

  2. Onnea jälleen korkeimmasta palkintopallipaikasta 🙂 Ja kuten edellinenkin kommentoi, todella kiva kun nyt on tullut postauksia enempi. Näitä aina odottaa todella!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s