Winter War 2016 – Kisaraportti

Kisasin tänä vuonna neljättä kertaa Winter War kisoissa. Vuonna 2013 olin toinen, ensimmäinen voitto irtosi seuraavana vuonna ja voittoputki kasvoi tänä vuonna kolmeen! Kuten aiemmassa postauksessa jo totesin niin matka kisoihin ei ollut helppo, joten täytyy olla todella tyytyväinen omaan suoritukseen. Kaikki ei tietenkään mennyt ihan putkeen, ei minulla eikä myöskään kisajärjestäjillä, mutta siitä lisää tuonnempana…

Kisa alkoi perjantai-iltapäivällä staattisella korkeushypyllä ja erg-triathlonilla. Hiihto-pyöräily-soutulaji saatiin tietää jo pari päivää ennen kisoja, korkeushyppylaji taas kerrottiin meille vasta paikanpäällä. Telinevoimistelu ja yleisurheiluaikoina mun suurin vahvuus oli nimenomaan ponnistusvoima, joten eka lajihan oli siis mun pala kakkua? No, niinhän sitä voisi luulla, mutta tiesin kyllä heti, ettei homma tule olemaan mikä menestystarina. Selkäprobleemien takia olen vältellyt kaikenlaista hyppimistä jo pidemmän aikaa, joten hermotus räjähtäviin suorituksiin on tällä hetkellä pahasti kateissa. Suorituksessa ei myöskään saanut käyttää käsiä apuna vaan ne piti pitää lanteilla koko hypyn ajan, jonka jälkeen tuntui vielä enemmän siltä, etten pääse maasta irti. Olin lajissa 13., ei siitä sen enempää.

Laji 2. starttasi melkein heti ekan lajin jälkeen. Hommahan suoritettiin vielä niin, että karsinnan kolme parasta oli ekassa lähdössä masters-kisaajien kanssa ja hiihto- ja soutulaitteet oli asetettu niin, että muut kisaajat saivat vapaasti katsella mitä vauhtia lähdimme suorituksiamme tekemään, joten karsinnan kärjessä olemisesta ei kyllä hirveästi ollut hyötyä, enemmänkin haittaa. Karsinnassa olisi varmaankin ollut parasta sijoittua 10. sijan paikkeelle, jolloin olisi voinut katsoa vähän vinkkiä vauhdeista, mutta suoritus oli kuitenkin ohi vain hetkeä myöhemmin kuin karsinnan kärkiporukalla. Se, että meillä oli nyt sitten 20-40 min enemmän aikaa palautua seuraavan päivän suorituksiin tuskin vaikutti mihinkään. Kaiken lisäksi tänä vuonna suoritusjärjestys muutettiin heti lauantain ensimmäisiin lajeihin, joten karsintamenestys oli oikeasti pelkästään haitaksi. Aiempina vuosina ollaan siis menty lauantain ekat lajit karsintamenestyksen perusteella, mutta olisiko sitten asia muutettu tänä vuonna sen takia kun miehissä oli se 33. kilpailija?

Joka tapauksessa 20 minuutin hiihto meni mielestäni ihan mukavasti, vauhti pysyi tasaisena eikä tuntunut pahalta. Olisin voinut varmaan hiihdellä vähän kovempaakin, mutta en halunnut ainakaan piiputtaa kun vuorossa oli kuitenkin vielä pyöräily ja soutu. Pyörä oli mulle ihan uusi tuttavuus, vauhti vaihteli koko ajan, joten tekniikka tuskin oli kovin taloudellinen. Pyöräilyssä syke pysyi matalalla, jaloissa se tuntui, mutta ei sekään tuntunut niin pahalta. Viimeisenä oli vuorossa kauhulla odottamani soutu. Kun oltiin soudettu kuusi minuuttia niin hanuri oli jo aivan puuduksissa ja särki. Koitin kaikkia ihmetekniikoita ja nostelin kankkuja vuorotellen ilmaan, mutta se oli kyllä yhtä kärsimysnäytelmää loppuun saakka. Vauhti oli ihan naurettavan hidasta, mutta kyllä mä olin niin helpottunut kun aika loppui! Selviydyin! Sijoitus oli 18., ja ekan päivän jälkeen taisin olla sijalla 19.

Aloitin lauantaipäivän siis jo toisesta lähdöstä, joten se antoi vähän lisää mietittävää suoritustaktiikkaan. Laji 3. meni näin:
21 KB Deadlift 2x16kg
15 KB Thruster 2x16kg
9 KB Snatch 16kg
21 Pullup
21 KB Deadlift 2x16kg
15 KB Thruster 2x16kg
9 KB Snatch 16kg
15 Chest to Bar
21 KB Deadlift 2x16kg
15 KB Thruster 2x16kg
9 KB Snatch 16kg
9 Bar Muscle-up

En ole mikään kahvakuulien suuri ystävä, mutta maastavedot teen kyllä mielummin niillä kuin tangolla. Positiivista oli myös se, että maastavetoja tuskin olisi enää muissa lajeissa. Thrustereita en ole tehnyt kuulilla ikinä, mutta käsipainoilla niitä on ihan kiva tehdä. Yllättävää (hyvällä tavalla) oli myös se, ettei naisille ollut skaalattu edes bar muscle-uppien määrää. Päätin pilkkoa mavet ja thrusterit alusta asti, tehdä kuulahommat muutenkin ihan rauhassa ja vetää leuat putkeen väleissä. Laji oli lopulta ihan kiva eikä tuntunut niin pahalta kuin päivän ekat lajit yleensä, joten tämä oli mukava startti päivälle. Otin erävoiton ajalla 9:28 ja sillä tuli myös lajivoitto reilun 40 sekunnin turvin.

Seuraavana oli vuorossa laji 4. eli CrossFit Total 2.
Siinä oli 4 minuuttia aikaa hakea maksimit joka nostoon: sotilaspenkkipunnerrus, valakyykky ja rinnalleveto. Teoriassahan laji oli minulle hyvä, mutta selkäprobleemien takia ei. Peruspenkistä olen nostanut muutama vuosi sitten muistaakseni 77,5kg, mutta en ole juurikaan tehnyt sitä viime aikoina, koska mun rintalihakset ja etuolkapäät kiristyy siitä aina niin paljon, että muu harjoittelu kärsii siitä liikaa. Tein kuitenkin kerran penkkiä reilu pari viikkoa ennen kisoja, jolloin nostin helposti 5x65kg, mutta siinä meni tosiaan pari viikkoa, että rintalihakset toipui. Veikkasin, että 75kg voisin varmaankin nostaa, mutta kisoissahan piti tehdä sotilaspenkkiä (jalat ilmassa), enkä tiennyt vaikuttaako se jotenkin tulokseen. Lisäksi lämmittelyalueella ei ollut yhtään penkkiä tai räkkiä, joten varsinkin penkin lämmittely oli mahdotonta. Äijäthän rakensi painoista jonkinlaisen penkin lämppäalueelle, mutta mä starttasin alkupään eristä ja silloin ei vielä oltu niin kekseliäitä. Tein pari floorpressiä 45 kilolla, mutta liike tuntui niin hölmöltä, että päätin lämmitellä kisa-areenalla. Otin 55kg, 65kg, 72,5kg ja kokeilin vielä 75kg, joka ei noussut. Vika nosto olisi pitänyt jättää tekemättä ja alkaa keskittyä valakyykkyyn.

Valakyykky taas on mun suosikkiliike ja olen nostanut siinä 102,5kg. Alkuperäisenä taktiikkana oli nostaa valakyykyssä n. 95 kg ja tarkkailla muiden tuloksia, jotta mun ei tarvitsisi ottaa rinnallevedossa mitään isoja rautoja. No, mähän olin ekoissa erissä ja lajin toteutus oli niin hankala, (kaikki nosteli samaan aikaan) ettei muiden tuloksista ollut hajuakaan. Lisäksi oli keksitty hassu sääntö, ettei painoja ja set-uppia saanut alkaa muuttaa seuraavaa liikettä varten ennen kuin 4 minuuttia oli kulunut. Käytännössä piti odottaa penkin 4 minsaa loppuun, jonka jälkeen hirvellä kiireellä muuttaa räkin korkeus ja siirtää painot niin, että melkeen puolet ajasta oli mennyt kun ehdin tehdä ekan noston. Sitten taas kun rinnallevetoaika alkoi niin tankohan oli valmiina maassa vikan valakyykyn jäljiltä, joten aikaa oli vaikka kuinka. Laitoin ekaan valakyykkyyn 90kg. En tiedä mitä siinä oikein kävi, mutta kun työnsin tangon ylös niin jotenkin horjahdin taaksepäin ja tanko lensi melkein katsomoon saakka. Siitä sitten hirveellä kiireellä siirtelemään tankoa uudelleen räkkiin ja aika alkoi olla jo lopussa. Kellossa oli suunnilleen 30 sekkaa aikaa kun sain tangon uudelleen valmiiksi, joten jos seuraava nosto ei onnistuisi, jäisin ilman tulosta. Vähensin 5 kiloa painoa ja sydämen hakatessa tuhatta ja sataa tein noston. Onnistuin!

Tein lämmittelyssä rinnallevedon vain 75 kilolla, koska en viitsinyt riskeerata mun selkää ennen kuin laji edes alkoi. Olin ajatellut, että nostaisin ehkä 85 kiloa ja jättäisin siihen. Suunnitelman mennessä päin honkia valakyykyn osalta päätin nostaa suoraan 85 kiloa ja katsoa miltä se tuntuu selässä. Viimeksi olin nostellut rivessä yli 80 kiloa joulukuun alun painonnostokisoissa, jossa 93 kiloakin tuntui tosi kevyeltä. Eka nosto olikin tosi kevyt eikä tuntunut missään. Otin sitten vielä 90kg ja 92,5kg, jotka tuntui molemmat tosi helpoilta. Olisi kyllä kiva päästä nostamaan isompiakin rautoja, mutta päätin, ettei tuossa tilanteessa kannattanut lähteä kokeilemaan selän kestävyyttä kun 3 lajia oli vielä tulossa. Voitin lajin lopulta 12,5 kilon erolla, joten eiköhän siinä tullut sitten tarpeeksi nosteltua. Nousin tässä vaiheessa myös kisan kärkeen, joten seuraaviin lajeihin pääsin starttaamaan kuumasta ryhmästä.

Seuraavaksi julkistettiin lajit 5 ja 6. En nähnyt vitoslajia taululta vaan kuulin vain mitä se sisälsi eli 6 minsan AMRAP, jossa 3 muscle-uppia, 6 riveä 60 kilolla ja 24 double underia. 3 muscle-uppia kuulosti aika vähältä miehille, mutta naisille se vaikutti järkevältä määrältä ja laji kuulosti mielestäni hyvältä. Kun liikestandardeja sitten käytiin lämmittelyalueella läpi niin mulle selvisi, että eihän naisilla tietenkään ole kolmea muscle-uppia vaan yksi. Siis YKSI muscle-up! Minä ei ymmärrä tätä! Jos kisoihin on karsittu 32 parasta ja karsinnassakin piti tehdä muscleuppeja niin miksi kisalajit pitäisi suunnitella heikoimpien kisaajien mukaan? Että kaikilla olisi kivaa? Se, että taitoelementtejä vähätellään Winter Wareissa vuodesta toiseen, antaa kisoihin pyrkiville sen viestin, että niihin ei kannata panostaa vaan on tärkeämpää olla tosi vahva. MIelestäni laji olisi ollut hyvä jos naisilla olisi ollut 3 muscleuppia ja miehillä 6 (3 muscleuppia miehille, oli ihan läppä).

Lajista tuli kilpajuoksua Aneten kanssa. Olin ekat 5 minsaa pikkusen edellä, mutta Anette meni vikoissa riveissä ohi. Kello oli sijoitettu vähän hassuun paikaan eli meidän taakse, joten en tajunnut lopussa, että aika oli niin vähissä, joten en ehtinyt tekemään vikaa muscle-uppia kuin puoleen väliin kun aika loppui. Anette ehti tehdä vikan muscle-upin, joten olin lajissa toinen. Laji 6. kuulosti hyvältä. Siinä oli kelkantyöntöä ja -vetoa sekä syvennettyjä käsinseisontapunnerruksia. Tosin jo demourheilijan työntäessä tyhjää kelkkaa lajiesittelyssä, oli havaittavissa ettei kelkka liukunut alustalla kovinkaan hyvin. Masters-urheilijat suorittivat lajin ensin ja kävi ilmi, että alusta ei todellakaan ollut tehty kelkantyöntöä varten. Lajista tulikin täysi farssi. Kisajärjestäjät päättivät vähentää kelkan painoa yleisen sarjan kisoilijoille, mutta ilmeisesti samalla myös vähennettiin käsinseisontapunnerrusten syvyyttä. En ymmärrä mikä logiikka tässä oli, mutta toisaalta ihan sama, koska ei punnerruksilla ollut mitään merkitystä. Kun mun erä lähti käyntiin ja yritin työntää kelkkaa niin se ei liikkunut senttiäkään. Yritin työntää sitä kaikin voimin ja kun katsoin ympärille niin kaikki muut olivat jo menneet eteenpäin. Hetken jo mietin, että tämä oli tässä, mutta sitten hirveällä raivolla puskemaan ja pääsin liikkeelle. Huh, mikä helpotus! Kelkantyöntö oli sekoitus epätoivoa ja komiikkaa. Alkoi itseäkin naurattamaan kun yritin päästä eteenpäin taisteluhuutojen kera. Pääsin ekan työnnön kuitenkin loppuun ja kelkanveto oli ihan hauskaa puuhaa. 5 punnerrusta, joissa ei oikeasti ollut lopulta varmaan ollenkaan syvennystä oli ihan läppä ja sitten piti vielä lisätä painoa kelkkaan ja lähteä työntämään. Viimeiset pari minsaa lajista tuntui aika turhalta kun olin ylittänyt puolivälin viivan, mutta tiesin etten ikinä saa työnnettyä kelkkaa loppuun asti siinä ajassa. Onneksi kärkipään kisaajat oli aika tasaisesti samassa kohdassa, joten laji ei vaikuttanut järjestykseen suuresti. Siihen, miten kelkantyöntö meni miesten osalta, en viitsi edes kommentoida 😀

Finaaliin lähdettiin tasapisteistä Aneten kanssa. Mun suurin toive oli, ettei finaaliin tulisi boksihyppyjä, joten vaikka finaali oli vähän hölmöntuntuinen niin olin kuitenkin helpottunut. Finaali meni näin:
Buy in 1 Legless Ropeclimb
5 kierrosta
6 Snatch 35kg
30 WallBall 10lbs
Cash out 1 Rope climb

Taas vaihteeksi naisille oli vaan yhdet köysikiipeilyt kun miehille niitä oli 2. Jos kisan 8 parasta tekee finaalin niin kyllä siellä voisi vähän ehkä enemmän vaatia kuin jonkun 1-2 köysikiipeilyä. Naru oli sitä paitsi ihan naurettavan lyhyt. Mun mielestä köysikiipeilyjä olisi pitänyt olla naisilla ainakin 2 ja kaikki ilman jalkoja, koska köysi oli niin lyhyt. Tai sitten köyttä olisi pitänyt kiivetä joka kierroksella, olisi varmasti ollut yleisöllekin mielenkiintoisempaa katseltavaa kuin 150 pallonheittoa… Wallball on mun ehdoton inhokkiliike, mutta onneksi siinä oli kevyempi pallo.

Finaalia odoteltaessa mun tuomari vaihtui 3 kertaa ja kieltämättä vaikutti siltä, ettei tää vikana tullut ollut ihan täysin kärryillä finaalista. Kun laji sitten lähti käyntiin ja mä kiipesin nopeesti köyden ja lähdin juoksemaan ekana kohti tankoa niin mun tuomari huutaa perään “Saara, toinen kerta vielä”, mä käännyin ja jengi juoksee sieltä samalla mun ohi ja viiton tuomarille, että kyllä se kerta muuten riitti. Hirveen vitutuksen kera tankoon kiinni ja tekemään tempauksia. Onneksi unohdin asian nopeasti ja keskityin suorittamiseen. Olin kärjessä alussa ja lähimmät kisaajat tuli reunaradoilta (eli eivät olleet ihan kärjessä ennen finaalia), joten vähän rauhoitin tahtia, jotta en aikakaan sammahtaisi kesken. Ykkösradan Anu meni kovaa, joten en pyrkinyt roikkumaan peesissä. Lopulta olin niukasti Annikan perässä kolmantena kun vikat pallot oli heitetty ja enää oli jäljellä vika köysikiipeily. Otin pienen loppuspurtin kun hyppäsin köyteen ja näin, että Annika käytti jalkoja köysikiipeilyssä ja eteneminen oli aika hidasta. Pelkillä käsillä ylös pääsi aika nopeasti. Lopulta saatiin aikaiseksi kunnon loppukirikamppailu kun juostiin rinta rinnan kohti toista päätyä, jossa maali sijaitsi. Matkan varrella piti vielä väistellä parit kuvaajat ja oltiin samaan aikaan päädyssä eli jaettiin kakkossija.

Tämä tarkoitti siis sitä, että Winter War voitto irtosi kolmatta kertaa putkeen. Anette piti selvästi kakkossijan ja Annika nousi finaalisuorituksellaan kolmanneksi. Tavallaan lajit olivat tänä vuonna paremmat kuin aiempina vuosina, tai siis sanotaanko, että niissä oli enemmän potentiaalia. Mikäli viidennessä lajissa olisi painotettu hieman enemmän muscleuppeja ja kutoslajissa työntöalusta olisi ollut liukkaampi niin myös taitoelementtien testaus olisi toteutunut. Myös finaali olisi kaivannut pientä fiilausta, nyt se oli varmaan aika antikliimaksi varsinkin yleisölle. Lisäksi masters-kilpailijoiden lajeja oli helpotettu aivan liikaa. Mielestäni heidän kykyjään aliarvioitiin, kun lajeja helpotettiin niin paljon. Jokainen heistä olisi varmasti pystynyt tekemään bar muscleuppeja ja kiipeämään köyttä! Kyseessä oli kuitenkin hyväkuntoisia nelikymppisiä, eikä kuuskymppisiä! Järjestelyt toimivat mielestäni hyvin, ainoa miinus oli penkin ja räkin puuttumiset lämmittelyalueelta. Lisäksi oli ihan mahtavaa, että meillä oli tänä vuonna omat huoltojoukot mukana eli Jonnalta ja Empulta sai ravistelut ja muut aina tarvittaessa ja Nea ja Bette avusti lämmittelyissä ja ravitsemuksessa. Muutenkin kisapäivä meni iloisissa merkeissä ja hyvässä porukassa, koska meidän salin porukka on niin huikeeta 🙂

Advertisements

3 responses to “Winter War 2016 – Kisaraportti

  1. Onnittelut kolmannesta mestaruudesta! Parhaat crossfit-kilpailijat erottaa aina siitä että voivat olla ekojen lajien jälkeen kaukana kärjestä mutta kisojen edetessä ottavat paikkansa piikissä.

    Toivottavasti selkä on ok ja pääset kisaamaan meille Poriin! 🙂

    • Kiitos Mika! En osaa vielä sanoa miten painonnostokisojen kanssa käy, täytyy katsoa tilannetta myöhemmin 🙂

  2. Kuule Saara, mä vaan niin fanitan sua ja tästäkin tekstistä voin allekirjoittaa joka kohdan! Nähdään Porissa ❤ //Janika

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s