Openit takana, kuntoutus edessä

Tämän vuoden Openit eivät menneet osaltani ihan niin kuin olisin toivonut. Selkäongelmat ovat toki varjostaneet mun treenejä jo pidemmän aikaa ja sen takia olin jo tehnyt päätöksen, että jos pääsemme kisaamaan tiiminä niin olen mukana joukkueessa. Tiimillämme oli pieniä takaiskuja heti Openien alussa kun osa porukasta sairasteli ja sitten tuli vielä mun “loukkaantuminen”. Ei sitä oikein voi loukkaantumiseksi kutsua, mutta joka tapauksessa akuuttitilanne iski päälle juuri päivä ennen 16.4 lajin julkaisemista.

Olen kamppaillut niska- ja selkäongelmien kanssa lähes koko ikäni. Lapsena tehdyt lajivalinnat eli telinevoimistelu ja seiväshyppy saattoivat myös edesauttaa ongelmien syntyä. Olin muistaakseni 18-vuotias kun selkä meni ekaa kertaa tosi pahaan kuntoon ja magneettikuvauksessa todettiin 2 pullistumaa alaselässä. Pitkän kuntoutusprosessin jälkeen se saatiin kuitenkin kuntoon ja muutama vuosi taidettiin edetä ilman ongelmia. Tämän jälkeisinä vuosina selkä meni muutamia kertoja pahempaan kuntoon, mutta kipupiikeillä ja levolla oireet saatiin silloin kuriin.

Innostuessani CrossFitista nelisen vuotta sitten, en ollut varma voisinko koskaan kilpailla lajissa kunnolla, koska epäilin mun selän kestävyyttä isojen painojen liikuttelussa. Selkä pysyi kuitenkin ihan hyvässä kuosissa melko pitkään, mutta viimeiset pari vuotta se onkin sitten vihoitellut aika paljon enemmän. Suunnilleen viimeisen vuoden aikana on ollut aika harvassa sellaiset päivät, jolloin selässä ei olisi ollut kipua. Luulen, että kipu on pikkuhiljaa kroonistunut. Akuutit vaiheet selän kanssa ovat myös lisääntyneet sitä tahtia, että oli oikeastaan vain ajan kysymys, koska joudun jättämään kisat tai karsinnat kesken. Tämä onkin yksi syy siihen, miksi päätin syksyllä ja alkuvuodesta kisata niin monet kisat. Koska tiesin, että mikä tahansa kisa saattaa olla se viimeinen. Ja mä nautin kisaamisesta, joten halusin saada mahdollisimman monta kisamuistoa.

Selkä meni tosi pahaan kuntoon jo alkuvuodesta, mutta silloin mulla oli 5 viikkoa aikaa liimata palaset paikoilleen. Tilanne tammikuun alussa oli oikeasti aika paha, pahimpina päivinä vessassakäynti oli niin tuskallista, että melkein tuli itku. Kyllähän mä silloin jo tosissaan huolestuin ja harkitsin lääkäriin menoa, mutta tilanne alkoi kuitenkin menemään parempaan suuntaan, joten päätin vielä katsoa seuraavat kortit. Ja siellä mä kisasin Winter Wareissa ja menin vielä painonnoston SM-kisoihin nostaamaan tempausenkan. Samalla alkoi Openit. Open-treenit on siinä mielessä erilaisia kuin mitkään muut treenit, että niissä pitää laittaa itsensä ihan täysillä likoon. Mä en oo pitkiin aikoihin normaaleissa treeneissä vetänyt täysillä, joten nyt kun pari kertaa viikkoon laittoi itsensä koville niin tottakai myös rasitus oli kovempi.

Mun toisessa pakarassa on ollut jo pidempään outo tunne, kuin siellä olisi joku hermopinne. Venyttävät liikkeet on tuntuneet pahalta ja pikkuhiljaa toiseen jalkaan on tullut tunnottomuutta. Edellisen viikon torstaiaamuna pakara tuntuikin tosi kireältä ja mulla oli vähän vaikeuksia saada sukkia jalkaan kun kipu oli niin pistävä. Sitten olin lähdössä koiran kanssa ulos ja kumarruin laittamaan sille kaulapantaa ja ping, ihan sairas kipuaalto lamaannutti mut. En pystynyt oikeastaan tekemään muuta, kuin seisomaan paikallaan. Kipu tuntui toki myös alaselässä, mutta aiemmista vastaavista tilanteista poiketen, kipu tuntui alempana ja etenkin toisessa pakarassa. Kipu säteili vasempaan jalkaan, joka tuntui menevän tunnottomaksi. En voinut koukistaa jalkaa ollenkaan ja istuminen oli ihan mahdotonta. Nyt kun akuuttivaihe iski päälle juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan niin tilasin välittömästi ajan ortopedille, joka lähetti mut magneettikuviin.

Sain magneetin tulokset perjantaiaamuna ja ei sieltä kyllä periaatteessa mitään yllätyksiä tullut. Tai no, pullistuma oli yhtä väliä alempana kuin mitä silloin 15 vuotta sitten otetuissa kuvissa. Eli L5-S1 välistä löytyi kookas sentraalinen ja vasenvoittoinen prolapsi, joka painaa vasempaa S1 juurta. Myös tuossa “vanhassa” paikassa eli L4-L5 välissä oli pienempi protruusio ja jotain muita vaurioita ja muutoksia. Eli tuo hermojuurta painava pullistuma siis aiheutti vasemman jalan kivut ja tunnottomuuden tunteen. Samallahan oli siis julkaistu tuo Openin 16.4 laji, joka alkoi 55 maastavedolla. Säryt oli kyllä sitä luokkaa ensimmäiset neljä päivää, että ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut ja vaikka kuinka teki mieli vetää laji läpi niin kyllä sen verran pelotti ajatus siitä, että mä joutuisin lähtemään ambulanssilla paikalta, että ymmärsin, että tämä ei ollut riskin arvoinen paikka.

Mä aloin siinä sitten jo suunnittelemaan, että aloitan hirveen yläkroppaprojektin ja vedän ihan hulluna leukoja ja muita liikkeitä missä ei tarvita kuin käsiä. Ehdinkin vedellä yläkropan hirveeseen jumiin parilla sadalla leuanvedolla ja muilla pumppailuilla viikon sisään kun huomasin lauantaina, että mua ei satukaan enää niin paljon. Alaselän osalta kivut oli lähtenyt ja nyt kipu tuntui jossain häntäluun lähistöllä ja vasemmassa pakarassa ja enimmäkseen silloin kun pakaraan kohdistui venyttävä liike. Sunnuntaina eli eilen kokeilin muutamia kyykkyjä eikä oikeastaan sattunut, joten päätin, että maanantaina mä vedän vielä sen vikan Open lajin, ettei tarvitse jättää tulosta syöttämättä. Normiburpeissa tulee paha venytys pakaraan, joten se on tosi paha liike, mutta huomasin, että jos askellan alas ja ylös niin pystyn pitämään vasemman jalan suorana koko ajan ja kipu on siedettävä. Pahinta treenissä oli lopulta reisien hapotus, joka alkoi käytännössä melkein ekojen thrustereiden jälkeen. Rasitus tuli mulla enimmäkseen etureisille kun yritin pitää selän mahdollisimman pystyssä asennossa ja hitto, että hapotti! Laahasin kuitenkin koko paskan läpi vaikka jalat oli ihan makaroonia ja parasta oli, että kivut eivät pahentuneet vaan edelleen tuntuu ihan ookoolta.

Ilmeisesti tilanne on siis menossa parempaan suuntaan ja hermo ei kai ole enää niin pahasti puristuksissa, mutta ainahan se takaraivossa jyskyttää, että miten pahasti tässä voi käydä, jos tulee tehtyä joku väärä liike. Toivottavasti tilanne selkiytyy tässä seuraavien viikkojen aikana, mutta kyllä mä tässä nyt etenen kuntouttamalla eteenpäin ja jatkan nyt ensin alkuun yläkropanvahvistusprojektia. Ja kävi miten kävi, oon kuitenkin erittäin kiitollinen kaikista niistä hetkistä, jotka oon saanut tän lajin parissa viettää tähän mennessä ja mitä tuun vielä tulevaisuudessakin viettämään 🙂

Advertisements

One response to “Openit takana, kuntoutus edessä

  1. Moikka Saara,
    taas kerran, hurja taistelu läpi vakavien oireiden. Nyt kuntoutusjakso tulee tarpeeseen. Aika pitkään olet mennyt ‘kivun’ ehdoilla – ei satu liikaa, voi rasittaa
    lisää. Noilla nikamilla, lihaksilla, hermoilla pitäisi pärjätä loppuelämä. Olet hurja taistelija, taistele nyt itsesi vahvaksi – ei aikataulua. Tsemppiä!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s