Selkäleikkaus takana, kuntoutusprojekti edessä

Viime postauksen jälkeen on taas ehtinyt tapahtua aika paljon. Vaikka viimeksi kirjoitin, että selkä/pakara tuntui jo paremmalta niin vasemmassa jalassa oli tosiaan edelleen paljon tunnottomuuden tunnetta eli mm. ei tarvinnut istua kuin hetki ja jalkaterään tuli tunne, että siellä vilisee miljoona muurahaista. Lisäksi pienikin venyttävä liike pakaraan aiheutti kovaa viiltävää kipua häntäluun lähelle. Tiettyjen liikkeiden tekeminen oli ihan mahdotonta ja se kyllä söi naista!

Sitten sainkin kutsun Tyksiin ortopedille, johon yksityisen puolen lääkäri pisti mulle kiireisen lähetteen. Menin sitten Tyksiin ja tutkimusten jälkeen lääkäri oli sitä mieltä, että leikkaus olisi järkevin vaihtoehto. Tätä samaa mulle sanottiin jo yksityiselläkin puolella ja kyllä mä olinkin jo mielessäni kelannut, että jos mä pääsisin leikkaukseen nopeasti niin voisin harkita asiaa vakavasti. Jotenkin musta tuntui, ettei tässä ole enää mitään hävittävää, koska selän kanssa on taisteltu jo muutenkin niin kauan, että vielä nämä uudenlaiset vaivat siihen päälle olisivat vähän liikaa. Jos hermopuristus jatkuu riittävän pitkään niin siitä voi jäädä pysyviä vaurioita enkä mä halunnut, että mun toinen jalka jäisi semmoiseksi. Hermosärky on myöskin aikamoinen pain in the ass ja mun tapauksessa just tuntuikin tuolla äässiosastolla eli siinäkin mielessä paikkaansa pitävä seikka.

Saman päivän iltapäivällä (ma 4.4) kun olin käynyt ortopedin vastaanotolla sainkin soiton, että leikkaukseni olisi seuraavan viikon perjantaina eli melko nopeasti! Kyllähän se sen verran pelotti ja jännitti, että meinasin vielä viime hetkillä sairastua flunssaan, mutta onneksi flunssanoireet kuitenkin olivat paranemaan päin kun leikkauspäivä läheni. Leikkaus suoritettiin puudutuksessa eikä nukutetuksessa, joten olin ainakin jossain määrin hereillä sen aikana. Lääkitys oli tosin sitä luokkaa, että aika tokkurassa mä olin enkä varmaan ihan täysin ollut tajuissanikaan koko aikaa. Mut laitettiin sellaiseen konttausasentoon leikkauksen ajaksi ja tavallaan tunsin, että selässä tehtiin jotain, mutta sitten en kuitenkaan. Lääkärin mukaan leikkaus meni suunnitelmien mukaan eli kaikki ylimääräinen kama saatiin poistettua ja hermo saatiin vapautettua. Leikkauksen jälkeen olin jonkin aikaa heräämössä, jossa mun monitori piipitti koko ajan, ilmeisesti siksi, koska mun verenpaineet ja syke oli niin matalat. Kesti aika kauan, että tunto palasi jalkoihin ja siksi en myöskään meinannut saada mitään ruokaa. Ekan ruuan eli lihakeittoa taisin saada joskus puoli kasilta illalla ja kyllä muuten maistui siinä kohtaa!

Illalla piti myös lähteä käymään ekan kerran pissalla ja reissuhan päättyi siihen, että heräsin pöntöltä kahden hoitajan pidellessä musta kiinni. Pissat jäi pissaamatta ja ei muuta kun takasin sänkyyn makaamaan hikisenä ja pahoinvoivana. Verenpaineet taisi olla tässä kohtaa 89/42. En pystynyt nukkumaan yöllä ollenkaan, koska mulla oli niin kova pissahätä ja hälytin hoitajan lopulta paikalle joskus yhden jälkeen. Olin varma, että tällä kertaa mä selviytyisin vessareissusta, mutta ei, reissusta tuli deja-vu. En kuitenkaan ollut niin kauaa tajuttomana tällä kertaa, mutta ei paljoa lohduttanut. Päädyttiin lopulta katetrointiin ja ongelmat jatkui seuraavana päivänä vielä sen verran, etten päässyt vielä lauantaina kotiin. Sunnuntaina olin kuitenkin hyvässä kunnossa ja liikkuminen sujui sen verran sutjakasti, että halusin lähteä kotiin niin pian kuin mahdollista ja pääsinkin hyvissä ajoissa lähtemään. Pari tuntia kotiutuksen jälkeen lähdin jo käppäilemään salille. Hidastahan se liikkuminen vielä oli ja on edelleen, mutta oli kyllä mahtavaa päästä liikkumaan! Lisäksi jalassa ei ollut enää mitään puutuneisuutta tai kipuja, joita voi joskus siis leikkauksen jälkeen vielä jäädä pidemmäksikin aikaa.

Tänään eli maanantaina kävelin jo salille, sieltä läheisen Prisman yhteydessä olevaan apteekkiin, takaisin salille ja kotiin. Koitan toki ottaa iisisti ja olla keulimatta, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa lähtee rullaamaan. En saa nyt esim. muutamaan viikkoon kumartua, tehdä kiertoliikkeitä tai kantaa mitään 5kg painavampaa enkä istua autossa enkä haluakaan riskeerata paranemisprosessia liian nopealla ja vääränlaisella rasituksella, mutta en ajatellut myöskään jäädä sängyn pohjalle makoilemaan. Kuntoutus on siis käynnissä, mutta babysteps, babysteps!

Advertisements

2 responses to “Selkäleikkaus takana, kuntoutusprojekti edessä

  1. Huh, no se kävi äkkiä. Yhtä pikaista paranemista!

  2. marja-leena niskanen

    sulla ei varmaan ollut iso leikkaus,kun se tehtiin epiduraalilla.mulle tehdään nikamien luudutus ja jäykistysleikkaus.kirurgin mukaan leikkauksen kesto on 10 tuntia.joudun olemaan hoidossa kuukauden ja 2 viikkoa.2 viikoa lekkaus sairaalassa plus kuukauden caritas sairaalassa.oulun kaupunki ostaa caritakselta hoitoa julkiselle sektorille.mulle tulee selkään putket johon valuu leikkauseritteet.ne otetaan pois sitten kun haava paranee.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s