1,5 kuukautta selkäleikkauksen jälkeen

Siitä on tosiaan vierähtänyt jo lähes 7 viikkoa kun mun selkä operoitiin. Kuntoutus on edennyt toistaiseksi tosi hyvin, joten olen erittäin iloinen tästä! Olen laittanut alusta asti ylös kaikki “treenit” tai ehkä enemmänkin kuntoutusharjoitukset, joita olen tehnyt. Ajattelin tässä kirjoituksessa käydä kuntoutuksen etenemisen pääpiirteittäin läpi ihan viikkotasolla. Lisäksi on pakko kirjoittaa muutama sana viime viikonloppuna Madridissa käydyistä regionaaleista, joissa olin siis ensimmäistä kertaa mukana siten, etten itse kisannut vaan toimin valmentajana.

Tässä nyt aluksi mun kuntoutuksen etenemisestä:

Viikko 1.
Kävelin paljon, ekat päivät kävely oli aika hidasta ja leikkaushaava oli vähän kipeä. Kivut hävisivät kuitenkin tosi nopeasti ja otin vikan kipulääkkeen muistaakseni 5 tai 6 päivää leikkauksen jälkeen. Kävelykin muuttui nopeasti helpommaksi. Lisäksi tein erilaisia kumppariharjoituksia yläkropalle ja jaloille, varpaillenousuja ja muita kuntoutusliikkeitä, joita sain sairaalan fyssarilta.

Viikko 2.
Edelleen paljon kävelyä ja viikon loppupuolella pyöräilin ensin kevyesti kuntopyörällä ja ihan viikon lopulla myös assault bikellä. Tein myös ekat punnerrukset ensin boksia vasten ja sitten maassa, yläkropanjumppaa tosi pienillä käsipainoilla sekä edelleen paljon muita kuntoutusliikkeitä.

Viikko 3.
Jumppailua jumppapallolla. Uusina juttuina tulivat myös hitaat ja hallitut leuanvedot sekä dipit renkailla, toistomäärät pidin tosi pieninä. Loppuviikosta tein myös ekat semi-kyykyt siten, että mulla oli noin 3 sentin korotukset kantapäiden alla.

Viikko 4.
Pidensin assault bike poljettuja jaksoja 10 minuuttiin. Tein vähän pidempiä sarjoja punnerruksia ja leuanvetoja, mutta keskityin hyvin paljon siihen, että keskivartalon tuki pysyi täydellisenä. Tämän viikon lopussa tein vähän “kovemman” treenin, jossa poljin assault bikellä pikkusen kovempaa ja treenissä tuli myös aika paljon kyykkyjä. Seuraavana päivänä mulla oli jotain pieniä tuntemuksia selässä, joten päätin levätä pari päivää ja sen jälkeen tuntuikin hyvältä taas.

Viikko 5.
Ekat köysikiipeilyt super-hallitusti ja rauhallisesti, vain muutamia toistoja. Keksin myös tavan nostaa mun sykkeitä ihan uudelle tasolle tämän kuntoutusprojektin osalta eli kaivoin esiin mun vanhat säkkihanskat ja nyrkkeilysäkin. En tietystikään juuri uskaltanut lyödä säkkiin, koska repäiseviä liikkeitä piti vielä välttää, mutta liikkumalla säkin ympärillä ja pienellä naputtelulla sai kyllä ihan eri lailla sykettä nousuun kuin moneen viikkoon! Tällä viikolla kokeilin ottaa muutamia juoksuaskelia, mutta jotenkin juoksu ei vaan tuntunut tässä kohtaa hyvältä idealta, joten kävelyllä mentiin vielä hetki. Tasan 5 viikkoa leikkauksen jälkeen tein ekat valakyykyt 6 kilon voimatangolla.

Viikko 6.
Mun piti vielä odottaa seuraavalle viikolle juoksemisen kanssa, mutta sitten kuitenkin innostuin kävelylenkillä kokeilemään juoksuaskelia ja lopulta juoksin suunnilleen 2,5 kilsaa. Ei sattunut, mutta jännitin yläkroppaa niin, että lavat meni ihan jumiin ja yritin pehmentää askellusta sen verran, että pohkeet meni kanssa ihan hyvään jumiin. Juoksin vielä toisenkin kerran tämän viikon lopulla ja siitä meni pohkeet vielä pahempaan jumiin.

Nyt ollaan viikolla 7 ja tänään kävin kontrollikäynnillä sairaalassa tapaamassa mun lääkäriä. Kaikki näytti hyvältä ja nyt sitten tosiaan voi alkaa pikkuhiljaa lisäämään ärsykkeitä ja painoja, mutta vielä pari kuukautta pitää edetä kuitenkin rauhassa. Painonnostoliikkeitä ja muita “repäiseviä” juttuja kuten kippaavia liikkeitä täytyy vielä vältellä jonkin aikaa, että kudokset ja välilevymatskut ehtivät palautua täysin leikkauksesta aiheutuneista sorkkimisista.

Viime viikolla oltiin tosiaan myös Madridissa seuraamassa Meridian Regionaaleja. Jännitin aika paljon etukäteen miten selviydyn kaikesta matkustelun aiheuttamasta istuskelusta ja kipeytyykö selkä niistä, mutta kaikesta selvittiin ongelmitta. Olen tosiaan ollut kisaamassa regionaaleissa nyt 3 vuotta putkeen eli 2013-2015 ja nämä olivat siis ekat regionaalit, joita seurasin katsomosta. Sijoitukset ovat olleet muistaakseni 19., 15. ja viime vuoden katastrofilopun jälkeen 25. Viime vuonna mulla meni Openit paremmin kuin koskaan, mutta itse regionaaleissa lajit eivät oikein pudonneet mun vahvuusalueille. Selkäongelmat varjostivat valmistautumista jo silloin ja jatkui tosiaan entistä vaikeampina siitä eteenpäin. Päätinkin jo etukäteen, etten halua olla enää mikään 20 regionaaleissa ja kun en ollut päässyt kunnolla treenaamaan niin olin päättänyt, että mikäli saamme tiimin mukaan regionaaleihin niin mä olen mukana siinä. Eipä lopulta tarvinnut miettiä enää tiimijuttujakaan kun mun selkä sitten sanoi sopimuksen irti pahimmalla mahdollisella hetkellä eli kesken karsintojen.

Koko tän selkäleikkausprojektin ajan mulla on ollut fiilis, että tää oli oikea ratkaisu ja oon sitä mieltä siis edelleenkin, niin hyvin tää homma on toistaiseksi edennyt ja mulla on oikeesti ollut jo nyt enemmän kivuttomia päiviä kuin kahtena viimeisenä vuotena yhteensä. Kun Anette sai peruutuspaikan regionaaleihin niin olin tosi innolla mukana valmistautumisprojektissa. Oli jotenkin niin paljon helpompaa olla mukana suunnittelemassa valmistautumista jollekin toiselle kuin itselle. Anette ehti vielä kehittyä ja parantaa niin monta asiaa lyhyessä ajassa, että oli kyllä hienoa olla mukana hänen matkallaan kohti regionaaleja. Itse kisoistakin hän selviytyi tosi hienosti, etenkin tempauslajin kehitys lajin julkistamisesta itse kisasuoritukseen oli aivan huikea. Tykkään tosi paljon valmentamisesta ja valmentajan roolista, mutta tuli taas todistettua, että on muuten ihan hiton hermoja raastavaa katsoa ja jännittää kisasuorituksia katsomosta. Kilpa-areenalla oleminen on niin paljon helpompaa! Ja täytyy myöntää, että vaikken mä vielä regionaalien ekana päivänä yhtään haikaillut kisa-areenalle niin sunnuntain lajeja katsoessani tajusin, että ei helvetti: Nää olis niin ollut mun lajeja (paitsi se yks painajaismainen mave&ghd-vatsalaji). Varsinkin noi vikan päivän painavat valakyykyt ja legless ropeclimbit on ihan mun suosikkijuttuja. Kuten myös painavat tempaukset ja iso määrä leukoja putkeen. Lähinnä tässä oli kai pointtina se, että vaikka mä kuinka yrittäisin haudata mun sisäisen palon kilpailemista kohtaan niin ei se suostu pysymään piilossa, ei sitten millään. Että kyllä täältä vielä noustaan! Minne ja koska, sitä en osaa vielä sanoa, mutta täältä tullaan 😉

Advertisements

One response to “1,5 kuukautta selkäleikkauksen jälkeen

  1. Hienoa! Mukavaa luettavaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s